Aikuislukioiden kevätseminaarissa Tampereella 5.4.2019

Aikuislukioiden kevätseminaariin osallistui koulultamme kolme opettajaa, Seija Matinmikko, Adela Ratiu sekä Kati Kanto.

Seminaaripäivä oli antoisa. Tervetuliaissanojen jälkeen ensimmäisen luennon piti vuoden 2018 tieteentekijä Jussi Jalonen. Hänen aiheensa oli ”Sivistyksen jälleenrakentaminen”. Jalonen ilmaisi luennossaan huolensa nykyihmisten ”pikavoittojen” odotukseen. Hänen mielestään opetuksessa ei kiinnitetä perusasioihin enää tarpeeksi huomiota. Miten voimme palauttaa sivistyksen itseisarvon takaisin? hän kysyi.

Psykologi Hippu Pintilä luennoi työnilosta ja siitä, mitä itse voimme tehdä oman hyvinvointimme hyväksi. Yksi tärkeimmistä seikoista on porukkaan kuulumisen tunne, kanssakäyminen muiden kanssa. Esimerkkinä Pintilä kertoi tutkimuksen, jossa röntgenlääkärit olivat tutkineet kuvia paljon tarkemmin saatuaan röntgenkuvan mukana kasvokuvan kuvatusta potilaasta. Keskeistä työnilon tunteessa ovat päivittäiset pienet ilon hetket. Pintilä esitteli myös kaavion 16 elämän perusmotiivista, kombinaation, joka on jokaisella ihmisellä uniikki.

Kirjailija Juha Hurmeen luennon aihe oli ”Sivistymättömyyden ABC”. ”Hän käyttäytyi sivistyneesti.” -lause kertoo siitä, arvostamme sivistynyttä käytöstä, sitä, että ihminen ei ole töykeä, Hurme sanoi. Sivistys on keino kasvattaa onnellisuutta, se on yhteisymmärrystä, kommunikaatiokykyä. Hurme otti esimerkin älypuhelimesta: nykyihmisellä on maailma taskussa, mutta hän ei silti osaa suunnistaa oikein. Varsinainen sivistyksen A, B, C ovat hänen mielestään A) nykyihmisen arvostelukyvyn puute, jonka aiheuttaa informaatiotulvan moninaisuus, B) oman kokemuksen oikeuttamaton laajennus eli se, että ihminen levittää esimerkiksi rasistisia mielipiteitään netissä myös muille ja C) ahdistuminen maailman monimutkaisuuden edessä, jolloin ihminen on enemmän altis myös valheille.

Hurme lainasi Sokratesta, joka on sanonut: ”En tiedä mitään, mutta ainakin tiedän sen, etten tiedä mitään, mutta pölkkypäät luulevat tietävänsä.” Kun tunnustaa sen, kuinka vähän tietää, on viisas. Väkivalta syntyy juuri tiedon puutteesta, mutta siitä luulosta, että ihminen jotain tietää, kirjailija totesi luentonsa lopuksi.

Tämän jälkeen Oulun aikuislukion rehtori Panu Kela esitteli uutta lukiolakia ja uutta LOPS:ia. Lyhyessä Omppu-ohjausta maahanmuuttajille -projektin esittelyssä käytiin läpi, millaisia kokeiluja opetuksessa oli tehty. Yksi oli esimerkiksi se, että luokassa on kaksi opettajaa samanaikaisesti: biologian tunnilla on läsnä myös suomen opettaja, joka opettaa opiskelijoille aihepiirin sanastoa ja kieltä kyseisen aineen avulla.

Näiden yhteisluentojen jälkeen opettajat menivät omiin aineryhmiinsä. Oli hyvin antoisaa jutella kollegojen kanssa ajankohtaisista asioista, kuten esimerkiksi uudistuneista yo-kirjoituksista.

Opettajille oli mahdollisuus osallistua vuosikokouksen jälkeen vielä erilliseen iltaohjelmaan, joka piti sisällään esimerkiksi todella taitavan taikuriesityksen sekä elävää musiikkia. Tarjolla oli myös tamperelaisia herkkuja, kuten mustaamakkaraa.  

                     

Kati ja Adela seminaarin iltatilaisuudessa              Psykologi Hippu Pintilä esitteli kaavion 16 elämän                                                                                 perusmotiivista, kombinaation, joka on jokaisella                                                                                 ihmisellä uniikki

Kati Kanto

Mietteitä joulukuun illassa

Jo hämärtyy ilta yöksi

nukkuu pieni karhunpentu lumipeiton alla

kuusikko hyräilee hiljaa

                             on joulu.

Talviuntaan? Kyllä, on pian sydäntalvi. Kynttilät ja tähdet ovat syttyneet ikkunoihin, pöydille, kaduille. Kulkuset ja tiu’ut soittavat hilpeitä säveliään. Uskomattoman nopeasti vierähti tämäkin syksy, kuten aina. ”Ajan virtaa on tonttu kuulevinaan, miettii suuntaan sataan, ainaista ongelmataan”.

Syksyn aikana on opiskeltu ahkerasti sekä peruskoulun että lukion puolella. Koulussamme vietettiin Suomen 101-vuotisitsenäisyysjuhla 5.12. Samalla lakitettiin 7 uutta Rovaniemen aikuislukion syksyn ylioppilasta yhdessä Lyseonpuiston lukion ylioppilaiden kanssa.

Peruskoulun puolella vietettiin maahanmuuttajaopiskelijoiden kanssa teemapäivää 21.11. Ohjelmassa oli jalkapalloa, elokuvaa, pipareiden koristelua sekä joulukorttien ja videon tekoa.

Olemme onneksi saaneet vihdoinkin valkoisen maan! Hiihtämässä olen käynyt lokakuusta saakka Ounasvaaran tykitetyllä lumella, mutta jo reilun viikon ajan on päässyt hiihtämään muuallekin, vaikka perinteisen latua ei ole voitu ajaa aivan joka paikkaan vielä. Selvisi, että S2-ryhmän opiskelijoissanikin on muutamia poikia, jotka harrastavat hiihtoa. Se on hienoa!

Lumi on tärkeä matkailuyrittäjille, mutta yhtä lailla meille kaikille. Hartaasti Rovaniemelle odotettu lumi valkaisi ja kirkasti mustan tienoon hetkessä kauniiksi satumaisemaksi. Ei ihme, että lumestakin on lukuisia lauluja, joista useat liittyvät jouluun. Muistuu tässä kirjoittaessa mieleen, miten kerhossa esitimme joulujuhlassa laulun, jonka 1. säkeistö menee seuraavasti: ”Pieni pilvi pehmoinen, pimpeli pompeli pom, heitti maahan hiutaleen, pimpeli pompeli pom, alas maahan yksinään, aivan aivan yksinään!” Hiutale päätyy nallen nöpökuonolle, johon se sitten sulaa. Toivotaan, että sulaminen jääkin nyt sille asteelle ja saamme nauttia hiihdosta, laskettelusta, pulkkamäestä ja muista talven riemuista kevääseen saakka.

Toivotan kaikille hyvää, rauhallista joulun aikaa ja lomaa sekä onnea ensi vuodelle 2019–ennen kaikkea tietysti tsemppiä opintoihin!

Rovaniemellä 17.12.2018

Kati Kanto

Äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, S2-opettaja

Lapsen joulu

Joulukortit mummon ja papan pöydän alatasolla
on käytävä läpi yhä uudelleen:

”Hyvää joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!”

Kuulen, kumpi kulkee käytävää,
koko ajan soi jossakin laulu: Joulu, oi joulu, auvoinen armas!
Riemun täytenä luoksemme tullos!

Pianon musta kansi kiiltelee, valkoisten koskettimien naurava suu avautuu
”Voi, voi, kuinka on kaunista laulua!” sanovat pappa ja mummo.

Kaupungilla ihmettelen, miten joka kadun kulmassa voi seisoa pukki 
ja miten se voi olla aina hieman eri näköinen! 
Tuolla sillä on säkki, josta se jakaa karkkia, tuolla se vain seisoo ja huiskuttaa! Mitä ihmettä? 
Miten se ehtii joka paikkaan ja on kuitenkin aina eri?

Parturi-kampaamojen, Osuuspankin, Leivon leipomon, kultasepänliikkeiden, Asemankengän näyteikkunoissa
parrakkaat automaatti-pukit kumartelevat, viisovat, heiluvat, huojuvat
ja entä Stockmannin ja Sokoksen ikkunat! Oi, kato!
Porot, pukit, kääpiöt, punatulkut ja tuo pikkutyttö! Miten tuo pipopäinen pikkutyttö saa kulkea tuolla! Ja miten sekin jaksaa koko ajan vain nauraa ja huiskuttaa! 
Illalla pukki tulee mummolan parvekkeelle helikopterilla, 
mutta isä on mennyt käymään kellarissa eikä sitä näe, voi harmi!

Edelleen seison tämän valtavan näyteikkunan edessä

edelleen ihmettelen

Kati Kanto